1 Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2 Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4 Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5 Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6 Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7 Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8 Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9 Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
11 Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.
12 Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13 Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
14 Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15 Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
16 Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17 Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18 Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Versículos relacionados com Saarnaaja, 1:
Ecclesiastes 1 alkaa kirjoittajalta, joka esittelee itsensä "saarnaajaksi", joka ilmaisee turhautumisensa ja toivottomuutensa elämästä. Hän väittää, että kaikki on turhamaisuutta ja juoksua tuulen jälkeen, sillä asiat eivät muutu, ja meillä on vain ihmisen olemassaolon turhaa. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät kirkollisiin 1:
Psalmi 39:5 - "Katso, hän antoi päivät pitkään; elämäni ei ole mitään edessäsi. Itse asiassa jokainen ihminen, joka on luja, on puhdasta turhamaisuutta." Tämä jae korostaa ajatusta, että elämä on kulkeva ja jolla on vähän merkitystä Jumalan edessä, joka toistaa kirkon keskeisen idean 1.
James 4:14 - "Sillä et tiedä mitä tapahtuu huomenna. Mikä on elämäsi? Tämä jae tuo samanlaisen viestin kuin kirkon 1
Jesaja 40:7-8- "Kuivaa ruoho ja kukka putoaa, puhaltaa siihen Herran hengitystä. Itse asiassa ihmiset ovat ruohoa; ruoho kuivutetaan ja heidän kukkansa putoaa; pysyy ikuisesti. " Tällä jakeella on samanlainen visio kuin kirkollisissa 1, joista kaikki on väliaikaisia ja pilaantuvia.
Job 8:9 - "Koska olemme eilen ja emme tiedä mitään, koska päivät maan päällä ovat kuin varjo." Tämä jae ilmaisee ajatuksen, että ihmisen elämä on lyhyt ja merkityksetön, joka resonoi kirkollisista 1.
Psalmi 90:10 - "Elämämme päivät tulevat seitsemänkymmentä vuotta, ja jos jotkut heidän kestävyydestään tulee kahdeksankymmentä vuotta, heidän toimenpide on väsynyt ja tylsä; sillä se kulkee nopeasti ja lennämme." Tämä jae korostaa ihmisen elämän lyhyyttä ja ajanjaksoa, toistuvaa teemaa kirkollisissa 1.
Luvut: